Multimediallista pohdintaa

(Tämä blogiartikkeli kuuluu multimedian kurssin suoritukseen)

Oma kokemukseni multimedian käytöstä on melko rikas ja erittäin positiivinen. Nuorempana väsäsin paljon erilaisia mediapläjäyksiä, jotka tuottavat iloa vielä tänäkin päivänä. Nämä projektit toteutettiin vapaa-ajalla kavereiden kanssa. Peruskoulussa olen tehnyt tasan kaksi lyhytelokuvaa, joiden tekeminen oli kankeaa ja tylsää. Koin, että luovuuttamme rajoitettiin keskittymällä tekniseen puoleen.

Jo kolmevuotiaana minulla alkoi koko lapsuuden läpi jatkuva radiojuontajan ura. Nauhoitimme kavereiden kanssa loistavia haastatteluja, visailuja ja lauluja. Kun ala-asteen lopulla saimme käyttöömme videokameran, monta vuotta lempiharrastuksemme oli omien videoiden tekeminen. Teimme draamasarjoja, reality-ohjelmia, missikisoja, uutisia, visailuohjelmia, ostos-tv:tä, musiikkivideoita.. Emme osanneet editoida videoita, joten opimme melko taitaviksi kikkailemaan kameran kanssa. Etenkin musiikkivideon eri kohtausten ’’leikkaaminen’’ yhteen pelkällä kameralla oli melko haastava homma.

Olen nyt vanhemmalla iällä jo melkein tunnettu todellisena teknologian vastustajana. Edelleenkin olen sitä mieltä, että lasten on hyvä käyttää aikaansa johonkin kehittävään, ei aivoja turruttavaan toimintaan. Teknologian avulla voi toki kehittää itseään ja olen sitä mieltä, että se on yksi väylä purkaa luovuutta siinä missä käsin piirtäminen.

Tekijänoikeudet ovat olemassa syystä ja kunnioitan sitä. Olen ollut nuoresta asti piratismia ja laitonta kopioimista vastaan. En halunnut ladata laittomasti musiikkia, koska se oli minusta verrattavissa cd-levyn varastamiseen kaupasta. Näinhän moni ajattelikin muinoin. Kun nyt kuitenkin olen alkanut tutustumaan lähemmin tekijänoikeuksiin opettajan työssä, minua on hieman alkanut kismittämään koko homma. Tekijänoikeudet hidastavat ja hankaloittavat opettajan työtä hirveästi!

Toisaalta nyt kun olen tutustunut esimerkiksi creative commons –sivustoon, olen tajunnut, että netti on pullollaan vapaasti käytettävää oppimateriaalia. Helpoin ja tutuin tapa jonkun asian havainnollistamiseen olisi tänä päivänä varmaankin monelle opettajalle youtube-videon esittäminen. Mutta on monia sivustoja, joista videoita saa poimia opetukseen. Creative commons –sivu toimii hakukoneena, josta voi etsiä vapaata materiaalia netin syövereistä. Esimerkiksi sivulta voi etsiä musiikkia jota voi vapaasti soittaa vaikkapa kuvaamataidon tunnilla taustalla. Soundcloud on laadukas musiikinjakosivusto, josta kuuntelen silloin tällöin aloittelevien artistien omia tuotoksia. Sivustoa voisin käyttää myös opetuksessani.

Opettajan tekijänoikeus –sivustoa selaillessani eteeni tuli niin monta kieltoa, käskyä ja ehtoa että menin täysin pyörälle päästäni. Luulenpa, että käytännössä opettajat eivät ole kovin tarkkoja tekijänoikeuksien kanssa. Toiminta voi luokkahuoneessa olla laitonta, sitä ei käy kieltäminen. Mutta silti itsekin kallistun vähän siihen hällä väliä –porukkaan.

Lasten lisääntynyt netinkäyttö vaatii myös opettajilta perehtymistä asiaan. Opettajan täytyy olla tietoinen netin riskeistä opettaakseen lapsia ja nuoria sen oikeanlaiseen käyttöön. Aika hyvin minun mielestäni opettajat ja kasvattajat tästä tehtävästä nykyään suoriutuvatkin. Koulussa olisi hyvä varata aikaa nettiturvallisuuden käsittelylle. Asioista tulisi keskustella asioina, ei tuomitsevasti ja syyttävästi tai liiaksi pelotellen. Lapset olisi hyvä herätellä ajattelemaan internetin käsitettä. Sitä, ettei internetiä voi kontrolloida eikä siellä esiintyvän tiedon todenperäisyydestä ole aina tietoa.

Lapsille tulisi myös tähdentää, että vaikka netissä voi piiloutua anonyymin nimimerkin taakse, se ei poista vaatimusta vastuullisesta käyttäytymisestä. Samat moraaliset normit pätevät myös netissä. Toisen pilkkaaminen virtuaalisesti satuttaa yhtä paljon kuin kasvotusten pilkkaaminen.

Tällaista pohdintaa tänään. Ihanaa kevättä lukuisat lukijani!

Berenike