Multimediallista pohdintaa

(Tämä blogiartikkeli kuuluu multimedian kurssin suoritukseen)

Oma kokemukseni multimedian käytöstä on melko rikas ja erittäin positiivinen. Nuorempana väsäsin paljon erilaisia mediapläjäyksiä, jotka tuottavat iloa vielä tänäkin päivänä. Nämä projektit toteutettiin vapaa-ajalla kavereiden kanssa. Peruskoulussa olen tehnyt tasan kaksi lyhytelokuvaa, joiden tekeminen oli kankeaa ja tylsää. Koin, että luovuuttamme rajoitettiin keskittymällä tekniseen puoleen.

Jo kolmevuotiaana minulla alkoi koko lapsuuden läpi jatkuva radiojuontajan ura. Nauhoitimme kavereiden kanssa loistavia haastatteluja, visailuja ja lauluja. Kun ala-asteen lopulla saimme käyttöömme videokameran, monta vuotta lempiharrastuksemme oli omien videoiden tekeminen. Teimme draamasarjoja, reality-ohjelmia, missikisoja, uutisia, visailuohjelmia, ostos-tv:tä, musiikkivideoita.. Emme osanneet editoida videoita, joten opimme melko taitaviksi kikkailemaan kameran kanssa. Etenkin musiikkivideon eri kohtausten ’’leikkaaminen’’ yhteen pelkällä kameralla oli melko haastava homma.

Olen nyt vanhemmalla iällä jo melkein tunnettu todellisena teknologian vastustajana. Edelleenkin olen sitä mieltä, että lasten on hyvä käyttää aikaansa johonkin kehittävään, ei aivoja turruttavaan toimintaan. Teknologian avulla voi toki kehittää itseään ja olen sitä mieltä, että se on yksi väylä purkaa luovuutta siinä missä käsin piirtäminen.

Tekijänoikeudet ovat olemassa syystä ja kunnioitan sitä. Olen ollut nuoresta asti piratismia ja laitonta kopioimista vastaan. En halunnut ladata laittomasti musiikkia, koska se oli minusta verrattavissa cd-levyn varastamiseen kaupasta. Näinhän moni ajattelikin muinoin. Kun nyt kuitenkin olen alkanut tutustumaan lähemmin tekijänoikeuksiin opettajan työssä, minua on hieman alkanut kismittämään koko homma. Tekijänoikeudet hidastavat ja hankaloittavat opettajan työtä hirveästi!

Toisaalta nyt kun olen tutustunut esimerkiksi creative commons –sivustoon, olen tajunnut, että netti on pullollaan vapaasti käytettävää oppimateriaalia. Helpoin ja tutuin tapa jonkun asian havainnollistamiseen olisi tänä päivänä varmaankin monelle opettajalle youtube-videon esittäminen. Mutta on monia sivustoja, joista videoita saa poimia opetukseen. Creative commons –sivu toimii hakukoneena, josta voi etsiä vapaata materiaalia netin syövereistä. Esimerkiksi sivulta voi etsiä musiikkia jota voi vapaasti soittaa vaikkapa kuvaamataidon tunnilla taustalla. Soundcloud on laadukas musiikinjakosivusto, josta kuuntelen silloin tällöin aloittelevien artistien omia tuotoksia. Sivustoa voisin käyttää myös opetuksessani.

Opettajan tekijänoikeus –sivustoa selaillessani eteeni tuli niin monta kieltoa, käskyä ja ehtoa että menin täysin pyörälle päästäni. Luulenpa, että käytännössä opettajat eivät ole kovin tarkkoja tekijänoikeuksien kanssa. Toiminta voi luokkahuoneessa olla laitonta, sitä ei käy kieltäminen. Mutta silti itsekin kallistun vähän siihen hällä väliä –porukkaan.

Lasten lisääntynyt netinkäyttö vaatii myös opettajilta perehtymistä asiaan. Opettajan täytyy olla tietoinen netin riskeistä opettaakseen lapsia ja nuoria sen oikeanlaiseen käyttöön. Aika hyvin minun mielestäni opettajat ja kasvattajat tästä tehtävästä nykyään suoriutuvatkin. Koulussa olisi hyvä varata aikaa nettiturvallisuuden käsittelylle. Asioista tulisi keskustella asioina, ei tuomitsevasti ja syyttävästi tai liiaksi pelotellen. Lapset olisi hyvä herätellä ajattelemaan internetin käsitettä. Sitä, ettei internetiä voi kontrolloida eikä siellä esiintyvän tiedon todenperäisyydestä ole aina tietoa.

Lapsille tulisi myös tähdentää, että vaikka netissä voi piiloutua anonyymin nimimerkin taakse, se ei poista vaatimusta vastuullisesta käyttäytymisestä. Samat moraaliset normit pätevät myös netissä. Toisen pilkkaaminen virtuaalisesti satuttaa yhtä paljon kuin kasvotusten pilkkaaminen.

Tällaista pohdintaa tänään. Ihanaa kevättä lukuisat lukijani!

Berenike

Pimp my pants!

Yoyoyo!

Tänään aloitin ja lopetin tuunaustyöni. Pakersin sen kanssa neljä tuntia putkeen ja valmista tuli. Olen sortseihin melko tyytyväinen, vaikka pieniä epätäydellisyyksiä niissä onkin.

 Aloitin hommat purkamalla farkuista sivusaumat. Sen jälkeen katkaisin lahkeet ja siistin saumat langanpätkistä.

Tämän jälkeen leikkasin sopivat suikaleet lahkeesta leventämään sortseja. Halusin muotoilla suikaleet vartaloni mittojen mukaan, joten mittasin omaa kroppaani ja alkuperäisiä farkkuja. Mittasin oman vyötärön ympäryksen, lantion ympäryksen sekä reiden ympäryksen leveimmästä kohdasta. Tämän jälkeen otin samat mitat farkuista ja näiden mittojen avulla laskin, kuinka leveä lisäsuikaleen tulee mistäkin kohdasta olla.

Mittailujen ja leikkaamisen jälkeen laitoin suikaleet nuppineuloilla kiinni farkkuihin ja aloin saumuroimaan. Jätin ylös reilusti kääntövaraa, jotta saisin tehtyä mahdollisimman siistin jatkeen vyötärökaistaleelle.

Tältä sortsit näyttivät ensimmäisen ompelun jälkeen. Sovitin niitä, ja ne eivät istuneet ollenkaan. Totesin, että takimmaisesta sivusaumasta täytyy ottaa vielä reilusti sisään. Etummaisesta saumasta olisin myös halunnut ottaa, mutta taskuissa olevat nepparit tulivat vastaan. Monien sovitusten ja ompelukertojen jälkeen sain kuin sainkin farkut kuta kuinkin istumaan. Koska housut olivat ensimmäistä kertaa päälläni tänään, niiden matala vyötärö tuli minulle yllätyksenä. Kauhistuin vähän, kuinka pystyn niillä istumaan, mutta onhan noita matalia housuja tullut pidettyä nuorempana. Ehkä se vielä onnistuu tyylikkäästi, jos tungen paidan housujen sisään ja laitan jonkun kivan vyön. 

Seuraavaksi ompelin vyötärökaitaleen. Taitoin vain reunan pari kertaa ja ompelin kaksoisneulalla. Totesin, että sauma ei ollut kovin luotettavan oloinen, joten hurautin vielä toisen kerran. Lanka oli tummansinistä, joten ylimääräinen tikkaus ei näy. En halua kuitenkaan, että housut ratkeavat päälläni. 

Viimeisenä viimeistelin lahkeet. Halusin käyttää samaa perinteistä farkkutyyliä, kuin sisäsaumoissa on käytetty. Tikkasin lahkeet kaksoisneulalla niin, että ylempi lanka on vaaleanruskea ja alempi sinapinkeltainen. 

   

Kokonaisuutena olen tyytyväinen työhöni. Uskon, että tulen käyttämään näitä sortseja kesällä. 

Tämä saattaa olla viimeinen postaukseni tältä erää. Teillä jää minua varmaan hurja ikävä. Ehkä tapaamme jälleen uusissa merkeissä. Tältä erää, hauskaa kevättä!!

Berenike

Suunnitelmat uusiksi

Moi!

Nyt meni suunnitelmat uusiksi. Totesin, ettei edellisessä postauksessa esittelemäni mekon tuunaus ole käytännössä mahdollinen, joten vaihdoin suuntaani. Mekossa oli yksinkertaisesti liian vähän kangasta mihinkään tuunausprojektiin. Pieni paniikki on alkanut hiipiä mieleeni, koska kuten jo aiemmin sanoin, kriteerit vaatteen löytämiselle ovat aika kovat. No, tänään menin vielä kerran kirpputorille missionani löytää uusia vaate. Päätin, etten tule kaupasta ulos ennen kuin riepu on löytynyt. No, löytyihän se. Nimittäin farkut. 

Keksin oivan oppimisprojektin, nimittäin farkkujen levennyksen ja lyhennyksen. Teen näistä itselleni kesäksi farkkusortsit. Ne ovat aivan liian pienet, joten otan lahkeista suikaleet, aukaisen sivusaumat ja lisään suikaleilla housuihin leveyttä. Haluan niistä istuvat, joten saatan muotoilla suikaleet niin, että housut kapenevat vyötärölle. Minusta lahkeensuut olisivat kaikkein hienoimmat hapsuisena, ompelemattomina. 

Päivitän pian projektin kulusta. Siihen asti, näkemisiin rakkaat (lukemattomat) lukijani!

Berenike

Out with the old, in with the new..

Heissan!

Nyt se löytyi! Turkuun asti piti matkustaa, että löysin tämän mekon seuraavaa käsityöprojektia varten. Minähän olen etsinyt sopivaa vaatetta koko hiihtoloman ja kiertänyt suunnilleen jokaisen kirpparin, kierrätyskeskuksen ja spr:n Oulun seudulla tuloksetta. Yllättävän vaikeaa löytää vaate, joka täytti kaikki kriteerit. Kankaan tuli olla joustavaa ja siitä täytyi lopputuloksena kuoriutua alaosa. Lisäksi halusin tientenkin tehdä sellaisen vaatteen, jota myös tulen käyttämään. 

No, tällaisen mekon löysin Turusta Manhattanin kirpputorilta:

Kuvan laatu on vähän kehno, mutta ehkä tuosta saa kiinni mekon ideasta. 

Mekko on siis trikoota ja aion tehdä siitä hameen. Katkaisen siis mekon vyötäröltä ja teen uuden vyötärönauhan siihen. Tällä hetkellä mekossa on kuminauhakiristys vyötäröllä, mutta haluan siihen ehkä jotain näyttävämpää. Tarkempaa suunnitelmaa laitan tänne myöhemmin. Tällä hetkellä tiedän sen verran, että haluan hameesta hiukan pidemmän. Ja haluan laittaa alle jonkunlaisen vuorikankaan, koska kangas itsessään on hiukan läpinäkyvä. 

Nyt alan suunnittelemaan tarkemmin hameen rakennetta ja käyn kangaskaupassa kurkkimassa kankaita ja muita tarvikkeita.

Berenike

done did it!

Heippa!

Kirjoitan tämän vähän jäljessä, koska minulla on ollut vaikeuksia nettiyhteyteni ja muistini kanssa. Sain tosiaan perjantaina mekkoni valmiiksi, niin kuin arvelinkin. Hurauttelin kaksoisneulalla tikkauksia ja sovitin helman ja se olikin sitten siinä. Tässä se tulee:

En ole varma, näyttääkö se vähän sellaiselta sairaalamekolta. Tai onko se vähän iso ylhäältä. Mutta kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että se on valmis. Ja siis aion todellakin mekkoa käyttääkin! Kyllä siitä ihan kiva tulee, kun sen asustaa oikein.

Tykkään kankaan laskeutuvuudesta ja paksuudesta, antaa armoa epätäydellisyydelle.

Tänään ajattelin käydä taas kirppareilla metsästämässä vaatetta seuraavaan tehtävään. Sen täytyy olla joustavaa kangasta ja siitä täytyy tulla alaosa. Rajoittaa todella paljon! No, jospa tänään olisi parempi tuuri.

Ihanaa päivää kaikille!!

Berenike

Hiljaista pakerrusta

Heyheyy!

Tänään pääsin pitkästä aikaa jatkamaan mekkoani ja olen sen valmistumisesta todella innoissani. Saumuroin kolmisen tuntia tasaisen tehokkaassa tahdissa ja sainkin työni lähes tulkoon valmiiksi. Kellon lähestyessä neljää nälkä kuitenkin vei voiton ja suuntasin kotiin. Jätin huomiselle helman sovittamisen ja viimeistelyt.

Tänään siis tein seuraavat työvaiheet:

-Istutin helman yläosaan. Mietin kauan, miten työvaihe tehdään ja nyt luulen, että se meni oikein.

-Ompelin sivusaumat (toiselle puolelle jätin pienen pätkän ompelemetta nauhan kulkua varten)

-Rypytin hihat ja istutin ne mekkoon.

-Ompelukoneella kaksoisneulalla tikkasin hihansuut ja koristetikkauksia. 

Muutamaan yksityiskohtaan olin mekossa tyytymätön. Kuitenkin epätäydellisyydet olivat sillä puoliskolla mekon yläosaa, joka tulee toisen puoliskon alle. Ne siis jäävät piiloon.

 Istuvuus oli myös mielestäni vähän huono. Osasyy istuvuusongelmiin oli varmasti se, ettei mekon saumoja ollut vielä tikattu päälle eikä silitetty, joten kangas vähän kupruili eikä ollut ryhdikästä. Mekko on tosin ylhäältä ehkä vähän reilunkokoinen, alhaalta taas sopiva. Mutta en nyt ala säätämään sen kanssa enempää, kyllä se on ihan tarpeeksi hyvä. Tiedän, että aina vaatteeni joko istuvat ylhäältä tai alhaalta, ei molemmista päistä. Koitin kaavoja tehdessä tehdä yläosaa pikkuisen pienemmäksi ja alaosaa isommaksi, mutta yläosa olisi saanut olla vielä pienempi.

Huomenna varmaan saan tämän työn valmiiksi ja alan suunnittelemaan seuraavaa työtäni.

So long! 

Berenike

Saumurointia

Heipähei!

Tänään päätin aloittaa omin luvin mekkoni kokoamisen. Minulla ei ollut luentojakaan, ja hinkusin jo päästä saumuroimaan työtäni. Ryöstin muista saumureista kaikki siniset langat ja langoitin saumurini. Testasin saumuria ja se toimi täydellisesti. Ja eikun suhimaan! Olen melko tottunut ompelukoneen käyttäjä ja vaikka saumuria en ole käyttänyt kuin kerran, ei eteeni tullut oikeastaan ongelmia. Sain tehtyä mekon melko pitkälle. 

Taakse tein nyt sitten sen sauman, josta ei ohjeessa puhuttu mitään. Onhan tuo ylimääräinen, mutta ehkä päätän nyt vain, että se on sellainen koristus. Taakse kiinnitin jo helmankin, mutta etukappaleen helman kiinnittämisen jätin ensi kertaan, sillä olen vielä epävarma siitä, miten se siihen kiinnittyy.

Kuvasta näkee, että takakappaleen helma on paikallaan, mutta etukappaleen helma puuttuu. En oikein vielä ohjetta tavatessa tajunnut, miten helma tulee laittaa oikein. Minulla on päässäni idea, miten siitä oman järkeni mukaan tulisi siisti. En ole kuitenkaan varma, onko se silloin tehty ohjeen mukaan vai ei. Kun olen tehnyt päätökseni, kerron, miten helman kiinnitin.

Helman kiinnityksen jälkeen jäljellä on enää muutamia työvaiheita. Sivut kiinni, hihat kiinni ja helmat siistiksi. Sitten mekko on jo valmis. Olen tyytyväinen, kuinka rauhallisesti ja tarkasti jaksoin tehdä töitä tänään. Olen yleensä niin hätäinen, että teen jatkuvasti tyhmiä virheitä. Olin aika väsynyt, joten se ehkä rauhoittu väkisinkin vähän hermoja.

Luulen vähän, että saan mekon valmiiksi ennen seuraavaa käsityöntuntia, joka on vasta 28.2.

Ensi kertaan!

Berenike

Kaavoittelua

Heippa!

Mekkoprojektini on nyt hyvässä vauhdissa. Olen opetellut saumurin langoittamista, tehnyt saumuritestin, ottanut omat mittani ja leikannut kaavani. Ensimmäisellä oppitunnilla ehdin piirtää kaavat kaavapaperille ja perjantai-iltapäivänä menin omalla ajallani jäljentämään kaavat kankaalle. Nyt työ on siis siinä vaiheessa, että olen valmis aloittamaan liimakankaiden silittämisen ja sen jälkeen saumuroimisen.

Tunnen itseni ja tiedän, että olen melko malttamaton ompelutöiden valmisteluvaiheessa. En malttaisi piirtää kaavoja ja leikata kankaita vaan haluaisin heti päästä ompelemaan. Nopeus kaikessa mitä teen on osa minua. Nyt kuitenkin onnistuin rauhoittumaan ja piirsin kaavoja tarkasti (olin pyöräillyt yliopistolle keskustasta pikavauhtia huonossa kelissä, joten olin jotensakin raukeassa tilassa). Kuitenkin onnistuin tekemään pari huolimattomuusvirhettä. Ensinnäkin minun olisi pitänyt asetella kaikki kaavat kankaalle suurpiirteisesti ennen kaavojen kiinnittämistä. Huolella langansuunnat katsottuani kiinnitin kaavat yksitellen nupipneuloilla kankaaseen ja loppujen lopuksi yksi kaava ei meinannut mahtua kankaalle. Sain sitten vähän irrotella muita kaavoja ja asetella niitä uudelleen. Tähän meni aivan turhaa aikaa, mutta opinpahan nyt tämänkin.

Toinen juttu, mitä jäin miettimään, on mekon yläosan takakappale. Ajatuksissani uskoin sokeasti lehden mallia kaavojen asettelusta. Tottakai oletan, että siinä on kaavat aseteltu oikein. Lehden asettelussa takakappale oli laitettu keskelle kangasta, enkä sitä piirtäessä kyseenalaistanut laisinkaan. Vasta kun olin leikannut kankaan, hoksasin, että nyt joku ei täsmää. Aloin miettimään, että eikö yleensä yläosien takakappale piirretä taitteeseen niin, ettei siihen tule keskelle saumaa. Nyt takakappaleeni on kahdessa kappaleessa ja joudun tekemään sauman keskelle selkää. 

Kun aloin tutkimaan asiaa, huomasin, että lehden piirroksessakaan ei näy mekossa selässä saumaa. Myöskään ohjeistuksessa ei mainita selkäsauman ompelua. Keskisauma on täysin suora, eli sillä ei ole myöskään muotoilevaa vaikutusta. Päädyin siihen lopputulokseen, että jollakin on tullut virhe piirrustuksissa. Takakappale olisi varmasti ollut tarkoitus asettaa taitteeseen. Opin tästä nyt senkin, että ei pidä sokeasti luottaa lehden kaavanasettelumalliin, vaan kaikki pitää tarkistaa itse huolella. 

Ei se minua haittaa ollenkaan, vaikka selkään nyt tuleekin sauma. Kangasta ei olisi riittävästi uuden takakappaleen tekoon, joten se nyt on miten on.

Tästä on hyvä jatkaa. Onneksi saamme tehdä näitä melko vapaasti omalla ajalla, joten vietän varmaan aika paljon aikaa käsityöluokassa. Odotan innolla lopputulosta! Ja jos tämä mekko onnistuu, olen luvannut ostaa itselleni yhden todella nätin kankaan, joka jäi kaivelemaan mieltäni. 

Ensi kertaan!

Berenike

Getting started..

Hei kaikille!

Tästä se lähtee. Uusi vuosi ja uudet projektit. Minulla on alkanut nyt käsityön kurssi yliopistolla ja sitä varten pistin pystyyn tämän blogin. Kerään tänne portfoliota töistäni. 

Minulla on hyvä fiilis tästä kurssista, koska olen aina ollut kiinnostunut vaatteista ja on niitä vaatteita tullut ommeltua jonkun verran. Olen tarkka tyylistäni, joten olen ommellut vaatteita itse, jos en löydä haluamaani vaatetta kaupoista.

Tarkoituksenamme on väsätä kaksi vaatekappaletta, molemmat joustavasta materiaalista. Käytämme pääasiassa saumuria. Toisen vaatteen tulee olla yläosa ja toisen alaosa. Toinen vaate tehdään uudesta kankaasta ja toinen on tarkoitus tuunata vanhoista vaatteista. Luova mieleni vähän harmistui näistä rajoitteista, mutta ei se auta kuin taipua. Ymmärrän kuitenkin, että nämä asiat tehdään loppupeleissä meidän oppimista varten. Mutta olisihan se mukava tehdä jotain nättiä ja ihanaa kun kumminkin pistää pienen summan rahaa kankaisiin sun muihin. 

Päätin kuitenkin, että teen ainakin yhden nätin mekon. Sen haluan tehdä uudesta kankaasta.  Toista vaatekappalettakin olen jo vähän miettinyt, mutta siihen palaan myöhemmin.

Olen tarkka vaatteideni kanssa ja siksi minulla on mekolle monta kriteeriä. Mekon tarkoitus on toimia sekä arkisena kesämekkona että juhlissa tanssimekkona. Kriteerit ovat sen mukaisia.

1. Mekon tulee olla hiostamaton ja kevyt. Siinä ei siis saa näkyä hikiläiskiä ja sen pitää olla hengittävää materiaalia. Sen täytyy kestää neljän tunnin tanssimaratonit ja 25 asteen helteet.

2. Mekon tulee olla monikäyttöinen. Se menee sekä arkeen että juhlaan asusteita vaihtamalla. En siis halua kaikkein arkisinta ja ohuinta trikoota, mutta en myöskään liian kimaltavaa kangasta. Valitsen värin ja kuosin tämän mukaan.

3. Mekon tulee olla imarteleva vartalolleni. Tätä mietin mekon mallia valitessa. Sen tulee olla vartalonmyötäinen vyötäröltä ja tilava lantiolta. Haluan korostaa parempia puoliani, kuten kaikki naiset. Haluan, että kun puen mekon päälleni, tunnen itseni heti kauniimmaksi. Minulle on todella tärkeää, että vaatteessa on kaunis olo.

Päädyin kaikkien naisten rakastamaan mekkomalliin, kietaisumekkoon. Sen kanssa ei voi mennä pieleen. Värin valitsin kangaskaupassa. Hypistelin kankaita vaikka kuinka kauan, olisin halunnut ostaa talon tyhjäksi. Budjetti vähän rajoitti, joten en voinut valita kaikkein kauneimpia kankaita.

 Päädyin rohkeaan sähkönsiniseen trikooseen. Kangas on 65% polyesteria ja 30% viskoosia, joten vähän nyt meni metsään. Polyesteri on vähän hiostavaa, mutta kaikki asianhaarat huomioon ottaen tämä oli nyt paras ratkaisu. Kangas on jämäkkää, eli sitä on helpompi ommella. Se on tarpeeksi paksua, ettei siitä näy läpi. Se oli sopiva hinnaltaan. Ja se oli niin mahtavan värinen. Mietin kauan, haluanko klassisen värin vai repäisevän värin. Jokin tässä sinisessä kolahti ja se lähti mukaan. Mietin jo, miten ihanalta se näyttäisi valkoisten helmien tai kultaisten korujen kanssa. Olen aivan innoissani tästä projektista! En malttaisi odottaa käsityön tunteja, haluaisin aloittaa omin päin. 

Minun täytyy kuitenkin vielä hyväksyttää suunnitelma opettajalla. Toivottavasti se kelpaa. Jos ei kelpaa, niin teen sitten mekon vaikka muuten vain.

Tulipa pitkä aloitusteksti. Pidän teidät päivitettynä projektini etenemisestä. 

Ihanaa päivänjatkoa kaikille!

Berenike