(Tämä blogiartikkeli kuuluu multimedian kurssin suoritukseen)
Oma kokemukseni multimedian käytöstä on melko rikas ja
erittäin positiivinen. Nuorempana väsäsin paljon erilaisia mediapläjäyksiä,
jotka tuottavat iloa vielä tänäkin päivänä. Nämä projektit toteutettiin vapaa-ajalla
kavereiden kanssa. Peruskoulussa olen tehnyt tasan kaksi lyhytelokuvaa, joiden
tekeminen oli kankeaa ja tylsää. Koin, että luovuuttamme rajoitettiin
keskittymällä tekniseen puoleen.
Jo kolmevuotiaana minulla alkoi koko lapsuuden läpi jatkuva
radiojuontajan ura. Nauhoitimme kavereiden kanssa loistavia haastatteluja,
visailuja ja lauluja. Kun ala-asteen lopulla saimme käyttöömme videokameran,
monta vuotta lempiharrastuksemme oli omien videoiden tekeminen. Teimme
draamasarjoja, reality-ohjelmia, missikisoja, uutisia, visailuohjelmia,
ostos-tv:tä, musiikkivideoita.. Emme osanneet editoida videoita, joten opimme
melko taitaviksi kikkailemaan kameran kanssa. Etenkin musiikkivideon eri
kohtausten ’’leikkaaminen’’ yhteen pelkällä kameralla oli melko haastava homma.
Olen nyt vanhemmalla iällä jo melkein tunnettu todellisena
teknologian vastustajana. Edelleenkin olen sitä mieltä, että lasten on hyvä
käyttää aikaansa johonkin kehittävään, ei aivoja turruttavaan toimintaan.
Teknologian avulla voi toki kehittää itseään ja olen sitä mieltä, että se on
yksi väylä purkaa luovuutta siinä missä käsin piirtäminen.
Tekijänoikeudet ovat olemassa syystä ja kunnioitan sitä.
Olen ollut nuoresta asti piratismia ja laitonta kopioimista vastaan. En
halunnut ladata laittomasti musiikkia, koska se oli minusta verrattavissa
cd-levyn varastamiseen kaupasta. Näinhän moni ajattelikin muinoin. Kun nyt
kuitenkin olen alkanut tutustumaan lähemmin tekijänoikeuksiin opettajan työssä,
minua on hieman alkanut kismittämään koko homma. Tekijänoikeudet hidastavat ja
hankaloittavat opettajan työtä hirveästi!
Toisaalta nyt kun olen tutustunut esimerkiksi creative
commons –sivustoon, olen tajunnut, että netti on pullollaan vapaasti
käytettävää oppimateriaalia. Helpoin ja tutuin tapa jonkun asian havainnollistamiseen
olisi tänä päivänä varmaankin monelle opettajalle youtube-videon esittäminen. Mutta
on monia sivustoja, joista videoita saa poimia opetukseen. Creative commons
–sivu toimii hakukoneena, josta voi etsiä vapaata materiaalia netin syövereistä.
Esimerkiksi sivulta voi etsiä musiikkia jota voi vapaasti soittaa vaikkapa
kuvaamataidon tunnilla taustalla. Soundcloud on laadukas musiikinjakosivusto,
josta kuuntelen silloin tällöin aloittelevien artistien omia tuotoksia.
Sivustoa voisin käyttää myös opetuksessani.
Opettajan tekijänoikeus –sivustoa selaillessani eteeni tuli
niin monta kieltoa, käskyä ja ehtoa että menin täysin pyörälle päästäni.
Luulenpa, että käytännössä opettajat eivät ole kovin tarkkoja tekijänoikeuksien
kanssa. Toiminta voi luokkahuoneessa olla laitonta, sitä ei käy kieltäminen.
Mutta silti itsekin kallistun vähän siihen hällä väliä –porukkaan.
Lasten lisääntynyt netinkäyttö vaatii myös opettajilta
perehtymistä asiaan. Opettajan täytyy olla tietoinen netin riskeistä
opettaakseen lapsia ja nuoria sen oikeanlaiseen käyttöön. Aika hyvin minun
mielestäni opettajat ja kasvattajat tästä tehtävästä nykyään suoriutuvatkin.
Koulussa olisi hyvä varata aikaa nettiturvallisuuden käsittelylle. Asioista
tulisi keskustella asioina, ei tuomitsevasti ja syyttävästi tai liiaksi
pelotellen. Lapset olisi hyvä herätellä ajattelemaan internetin käsitettä.
Sitä, ettei internetiä voi kontrolloida eikä siellä esiintyvän tiedon
todenperäisyydestä ole aina tietoa.
Lapsille tulisi myös tähdentää, että vaikka netissä voi
piiloutua anonyymin nimimerkin taakse, se ei poista vaatimusta vastuullisesta
käyttäytymisestä. Samat moraaliset normit pätevät myös netissä. Toisen
pilkkaaminen virtuaalisesti satuttaa yhtä paljon kuin kasvotusten pilkkaaminen.
Tällaista pohdintaa tänään. Ihanaa kevättä lukuisat lukijani!
Berenike
Mielenkiintoista luettavaa, Bereniken pohdinnat saa minutkin pohtimaan.
VastaaPoista/J